Rakas vaimoni tänään löysi minusta 2013 kesältä kuvia mikä muistutti taas kuinka äkkiä sitä lopulta on elämä lähtenyt kääntymään parempaan päin ja tuli pakottava tarve teille myös paljastua tästä muutoksesta muutaman kuvan voimalla.
Toki kaksi ylintä kuvaa räppästiin hetki sitten, mutta kaksi alempaa näyttääkin jo sen miltä sitä voi päihde ja elämäntapaongelmaisena näyttää ja kuinka sokea sitä oli itselleenkin vielä silloin.
Muistan kuinka noidenkin kuvien ottamisen jälkeinen ilta oli päätyä eroon ja kuinka muutaman viikon päästä teinkin päätöksen kääntää kelkkani ja tulla puhtaaksi kaikesta tuon maailman paskasta.
Uskaltaudunkin ehkä nyt entistä avoimemmin vertaamaan sitä mistä on lähdetty ja mitä olen nykyään kun tässä kuussa alkanut näyttelyni Noidankehä poiki Tamperelaiseen pienen jutun missä päädyinkin kertomaan aika suoraan motiiveista töiden takana.
Olin kyllä helvetti haljeta jännityksestä kun tajusin mitä oli tullut tehtyä, mutta saatuani paljon palautetta ja positiivista sellaista ymmärsin että jälleen kerran vain minä itse vähättelen omia tekojani ja omaa elämääni, hyvässä ja pahassa.
Tänään haluan valita uskaltaa olla ylpeästi oma itseni kaikkine arpineni kehossani ja tunne-elämässäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti