Testament Ov Mankind - A3 Mustemaalaus

Monitulkintainen teos tuli kirjoipiirrettyä oman turhautumisen asioihin ja kantoihin ja pohjallisiin kärjistyttyä muutama ilta takaperin.

Punainen Testamentti

Eilisiltana sain näyn aivoistani myöhään maailman murheita miettineenä, että pitää ottaa kantaa. En tiedä kyllä mihin mutta nyt saatana tarvitaan kannanotto tai muuten ryvetään itsesäälin sammiossa tuomiten itsemme omasta epäkiitollisesta asenteestamme saamaamme kohtaa. Perkele.

Mihinkä sitä sitten aina otetaan kantaa? Itse olen aina pyrkinyt elämään niin, että annan muiden elää eli tosiasiassa en ollut liioin kiinnostunut elämästä, mutta kuulosti ja näytti hyvältä jos en ollut kiinnostunut koska välitin. Mahdottoman paskaa analogiaa, siitä ihmiset on tehty ja siitä olen minäkin itku silmässä väännetty. No mitenkäs sitä sitten tulisi olla, otin kantaa kerran ja siinähän sitä sitten mentiin, voisin väittää että huonoina päivinä otan mielessäni kantaa kymmenistä ihmisistä jonkun bussimatkan aikana ja poden kaikessa hiljaisuudessa joko huonoa omatuntoa, että ajattelen ikävästi toisista mitä nyt useimmiten löydän itseni ylimielisyyden pehmeästä nojatuolista katsomassa muita kuin mitäkin ärsyttävän meluisaa teuraskarjaa.

Ei tämäkään nyt oikein toimi, liian pientä ehkä?

No olenhan minä löytänyt itseni osastokunnossa kun olen vähän isompiin asioihin ottanut kantaa, päntännyt mitä lie ydinonnettomuuksia, sotia, nälänhätiä, ja tietenkin meidän omaa kotimaista politiikkaa ja illuminaatia kaiken takana. Ei tästäkään kyllä mitään muuta saa kuin pelokkaan ja turhautuneen olon kun ei maailmaa paranneta edes vähän kerrallaan jos ei olla valmiita poistumaan sieltä suomi24 nettipalstalta tai adresseja täyttelemästä kun sitä niin mielellään ottaisin kaiken mitä minulle kuuluu ja mihin minulla oikeus on, mutten mielelläni antaisi mitään poies tai oikeastaan enhän minä edes kykene muodostamaan ajatusta jossa olisi kyseessä joku muu kuin minä.

Romukoppaan isotkin asiat ja niiden kannat ottoineen.

 Onneksi on näitä päiviä kun näkee hetken mistä se kenkä puristaa, no minusta eikä niistä asioista.

Jos edellisten sijaan ottaisen edes joka toiseksi kannanotoksi sen kuinka joku näyttää hyvältä ja hyvinvoivalta, miten jossain joku on tehnyt huimia asioita hyvän puolesta ja kaikkea minkä kokee itse hyvänä ja kauniina niin ei välttämättä olisi meininki aina niin pirun ryppyotsaista, Samoin sen sijaan että puuttuisi vain muiden tekemisiin näkisi omien tekojen seurauksen ja painon muita kohtaa sillä meidän vuorovaikutus on usein niin hirveän yksipuolista, kuinka odotetaan vain että päästään sanomaan se oma mielipide, se oma asia ja tekemään se oma osuus kaikesta.

Tähän kaikkeen ajatteluun reagoin tyypillisen kypsästi ja valoisin mielin eli rakenteilla on Punainen Testamentti, ihmiskunnan luovutuskirja maailmaa tuhoaville voimille, mutta siitä sitten enemmän kun valmiiksi tulee.

Kotiprojekti

Ei ole mitään uutta taiteen, sodan ja rakkauden rintamalla tapahtunut joten voisin päivitellä jostain joka minulle jotain merkitsee eli kodistani.

Kesti pitkän tovin elämässä ennen kuin opin kotia arvostamaan ja onneksi muistikuvat sekä todistajat ovat jääneet vähäisiksi noista luukuista missä olen ilmeisesti nukkumassa ja syömässä käynyt.

Vasta muutaman kerran kodittomaksi jäätyäni aloin saamaan halua kehitellä noita elämäntaitojani mikä johtikin nykyiseen vuokramurjuun jossa olen majaa pitänyt viime vuodet ja vaikkakin kovin askeettinen oli tapani elää hoidin tunnollisesti kaikki asumiseen liittyvät asiat ja koin eheytyväni tämän myötä joillain alueilla.

Viime vuoden jälkeen on tullut elämääni rakkaus ja tämän myötä kauneuden nähtyäni olen ensikertaa elämässä halunnut itsekin saada jotain kaunista aikaan eikä valkoiset rapatut seinät myöskään riittäneet.

Yksin ollessa koti oli minulle vain turvapaikka ahdistavalta ja kiireiseltä maailmalta ilman turhia hienouksia, nyt kun ulkopuolisen pelko on kadonnut niin olen uskaltautunut verhot avaamaan ja päästämään valoa sisään joskin pidän niitä lähinnä rakosellaan.

Koti on minulle paikka missä voin pysähtyä hetkeksi arjen pyörteissä missä niin äkkiä katoaa taju siitä mitä kaikkea meillä on jo valmiiksi ja missä syntyy epäkiitollisuus sen myötä mitä kaikkea minulta puuttuu. 

Täällä saan sekavan mieleni rauhoitettua ja muistettua joka päivä uudestaan mikä on minulle tärkeää ja mitä haluan ensinnä vaalia ilman pakkomielteiden sumua.

Ja koti on minulle vielä myös paikka jossa on vihdoin niin perkeleen hienot tapetit ettei ole toisia nähty mikä tuo mieleen että kuinka hienoa on ollut löytää nykyinen vaimoni jonka kauneuden ja rumuuden taju hipoo niin liki samaa taajuutta kuin omani, että nykyisen asunnon ehostamisen jatkosta ei voi seurata kuin hyvää.

Vapauden avain - A4 tussityö

Päädyin alkuviikosta tekemään eräästä sketsistäni tulevaa mustemaalausta varten tälläisen flyer lappuisen tätä bogiani varten, näinkin sitä työaikaa voi käyttää siis.

C-8 Nuclear Affection - A3 tussityö

Pistänpä nyt "kesätauolla" näytille joitain muutaman vuoden takaisia C-8 sarjan töitäni arkistojen nurkista kun nämä ovat kuitenkin iso osa tuota post-apokalyptista viehtymystäni.

C-8 Seireenit - A3 tussityö

Ja näistä voisin sen verran kertoa, että suunnittelin kovasti takavuosina kolmannen maailmansodan jälkeiselle ajalle sijoittuvaa sarjakuvaa jota valtavan tarinaläjän lisäksi piirsin tälläisinä yhden kuvan tilanteina esitellen erilaisia hahmoja tai "lajeja" sekä maisemia, mutta kaikki tämä on toistaiseksi vaipunut unholaan.

Mandymon - A4 tussityö

Teinpä piirroksen bussimatkatyönä taas tuosta galaxeja ojaan syöksevästä lemmikistäni Mandysta.

Mandy ansaitsee maininnan kyllä ehkä pienimpänä, tyhjäpäisimpänä, söpönä pikku pikku kissana ja kuvassa on menossa tietenkin kuoleman jälkeinen elämä jos kotona haiseva raatoni ruokkisi tuosta rääpäleestä hitusen isomman otuksen.

Vielä kuva päivänsankarista.