maanantai 24. marraskuuta 2014


Susipoika - A3 akryylimaalaus

Isänä olemiseen liittyvästä unesta lähdin tekemään tälläistä mustavalkoista maalausta, työstä sen verran että tuntui todella kömpelöltä pitkästä aikaa lähteä kuvaamaan ihmistä näin luonnollisessa tilassa ja likimain olin ahdistua koko maalauksen suunnittelusta ennen kuin vaimoni huomautti minulle, että teen vain sen mikä siellä mielessä liikkuu enkä sitä miltä sen pitäisi niin kovasti näyttää.
Sillä miltä maalausten ja piirrosten pitäisi oikein näyttää? 
Huomaan että minulla on oma ei niin pieni ääni mielessäni joka moniin asioihin asettaisi aina hitusen korkeammat rajat ja rimat kuin mihin koen pystyväni. En halua tulevaisuudessa odottaa ja yrittää aina enemmän ja enemmän sillä jos minä vaadin itseltäni ankarasti aina kaikkea loputtomiin, oli nykyhetki kuinka hyvä tahansa päädyn tekemään samaa muille.
Isänä, aviomiehenä, poikana, ystävänä ja tuttuna joudun kohtaamaan omat vajavaisuuteni päivittäin, mutta jos hyväksyn sen mitä olen, olen tällä hetkellä parempi ihminen kuin koskaan voisin itseltäni vaatia.
Tässä siis teille Susipoika, ensi ajatukseni siitä mitä isänä "pitäisi" olla.

perjantai 14. marraskuuta 2014



Susipoika

Liki viisi viikkoa Viktorin syntymästä on tuntunut muutamalta hetkeltä, mutta tuntuu kuin poika olisi kasvattanut minua ja perhettämme enemmän kuin olen kuunaan oppinut ja ymmärtänyt aiemmin.
Ei ole päätä kyllä painanut se, että eri projektit ovat jääneet taka-alalle jotain keramiikkaa lukuunottamatta sillä nyt tunnen tekeväni elämäni tärkeintä työtä.

Sitä on saanut huomaamattaan aivan uusia kokemuksia ja tunteita, omaa poikaa kohtaan on aivan oma rakkauden tunteensa ja en milloinkaan ole osannut olla niin ylpeä kuin silloin kun Viktoria joku kehaisee, pelotkin ovat aivan omanlaisiaan. Sitä tuntuu olevan sellainen tarve raahata vaimo ja lapsi johonkin luolan perälle nuotion ääreen samalla kun itse seisoo luolan suulla nuijan kanssa ukkosmyrskyn pyyhkiessä kohti.
Nämä mielikuvat ovat myös tulleet uniini ja olenkin jälleen löytänyt itseni uusien maalaus ja veistos ideoiden parista sillä haluan perheen myötä muidenkin näkevän taas miltä siellä minun pääkopassa oikein näyttää, unissa olen kasvattanut kauhean parran ja valtaisat hiukset ja pikku Viktor köllöttelee rinnallani ympärilleen pälyillen mustilla silmillä pitkien hiusten alta, jännänä yksityiskohta pojalla on myös pitkät selkäkarvat ja kutsumme häntä unessa susipojaksi.
Eiköhän tästä maalaus synny.