Susipoika - A3 akryylimaalaus
Isänä olemiseen liittyvästä unesta lähdin tekemään tälläistä mustavalkoista maalausta, työstä sen verran että tuntui todella kömpelöltä pitkästä aikaa lähteä kuvaamaan ihmistä näin luonnollisessa tilassa ja likimain olin ahdistua koko maalauksen suunnittelusta ennen kuin vaimoni huomautti minulle, että teen vain sen mikä siellä mielessä liikkuu enkä sitä miltä sen pitäisi niin kovasti näyttää.
Sillä miltä maalausten ja piirrosten pitäisi oikein näyttää?
Huomaan että minulla on oma ei niin pieni ääni mielessäni joka moniin asioihin asettaisi aina hitusen korkeammat rajat ja rimat kuin mihin koen pystyväni. En halua tulevaisuudessa odottaa ja yrittää aina enemmän ja enemmän sillä jos minä vaadin itseltäni ankarasti aina kaikkea loputtomiin, oli nykyhetki kuinka hyvä tahansa päädyn tekemään samaa muille.
Isänä, aviomiehenä, poikana, ystävänä ja tuttuna joudun kohtaamaan omat vajavaisuuteni päivittäin, mutta jos hyväksyn sen mitä olen, olen tällä hetkellä parempi ihminen kuin koskaan voisin itseltäni vaatia.
Tässä siis teille Susipoika, ensi ajatukseni siitä mitä isänä "pitäisi" olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti