Hetki

Hetki - A3 Vesivärimaalaus

Tein hetken mielijohteesta koulussa vesiväreillä maalauksen vaatesuunnittelun sijaan. Tämä tuli kuin tyhjästä, mutta nyt kun mietin niin inspiraatio on ollut koko ajan mielessäni. 

Olen seurannut ihmistä joka suorastaan jähmettyy asioiden kauneuden edessä. Uskomatonta että sellaista vielä tapahtuu kaikkien turruttavien ruutujen keskellä. Joku vielä nostaa katseensa ja katsoo ympärilleen. 

On se maalauksen arvoista, silmien avaaminen.

Akephalos

Akephalos - 30x30cm tussityö

Tässä lisää tussigrafiikan harjoittelua. Akephalos eli päätön tai mestattu persoona, mutta jääkööt sen pohdinta tuonnemmaksi. 

Teknisesti alan jo olemaan tyytyväinen pisteillä että viivoilla piirrettyyn jälkeen joten luvassa voipi olla jotain suurempaa ja kunnianhimoisempaa työtä. Olen haikaillut mennyttä C-8 maailmaani jonka apokalyptisiin maisemiin haluaisin vielä sijoittaa sarjakuvan ja luulen että tämä on tuleva tapa lähteä sitä puhtaaksi piirtämään, Jotain viittauksia tähän sarjikseen taitaa löytyä myös näiltä sivuilta, mutta teen koko aiheesta vielä mittavamman postin kun aikaa löydän sille.

Toinen näkökulma

 Toinen Näkökulma - 30x30cm tussityö

Piirsin taannoin opiskelujen ohella sketsivihkoon poikkeuksellisesti valmiin työn.

Taaskaan en liioin miettinyt mitä piirrän, mutta työn merkitys alkoi valjeta valmistuessaan, tämähän on työ minun näkökulmasta.

Menneestä sellaisesta, vuosien takaa tunnistan itsessäni puolen joka vieläkin aika ajoin minussa aktivoituu. Suhtautumiseni ympäröivään maailmaan, loputon vierauden tunne kuin olisin toisessa maailmassa ovieni ulkopuolella. Tai pikemminkin mieleni ulkopuolella. Ylimielinen ja vihamielinen asenne muita ihmisiä kohtaan, tunne siitä kuinka kukaan ei näe totuutta, ei kykene mihinkään muuhun kuin onnettomien rutiiniensa pyörittämiseen, lauma lihaa ja luita kompuroimassa toisiinsa kylmässä, mustassa tyhjiössä.

Olen kiitollinen ja huojentunut juuri nyt siitä ettei minun tarvitse suhtautua muihin näin. Oikeastaan olen ymmärtänyt että olen suhtautunut juuri itseeni näin. Ja on vaikea kohdella muitakaan toisin jos ei ole hitustakaan armoa omaa olemassaoloaan kohtaan. 

Olin itse sokea itselleni ja toimilleni, olin täysin kädetön tekemään kurjalle tilalleni mitään, katkerat syytökseni minua rikkoneita kohtaan veivät minulta mahdollisuuden tehdä elämälleni mitään, sillä kuinka korjata jotain jos ajattelee kohtalonsa oleva toisten käsissä?

Toivottavasti saat tästä jotain irti.

Tänään kuitenkin olen kiitollinen siitä että osaan rakastaa itseäni ja muita. Kaukana ovat ne päivät kun laahustin kaduilla virttyneenä elävänäkuolleena liian suuret vaatteet päällä itseäni häveten ja vihaten, Voin olla juuri sellainen kuin haluan olla ja oloni vain kevenee mitä rehellisemmin sitä teen.

Vapahtaja

Vapahtaja - A3 lyijykynäpiirros

Uutta lyijärityötä muutaman illan uurtamisen jälkeen, on tullut paljon piirrettyä tusseilla ja musteella niin yllättävän hankalaksi käy "ääriviivattomuus" mikä näkyy vielä käsissä ja pienissä yksityiskohdissa mutta tässä sitä opitaan.

Heijastus

Heijastus - A3 Lyijykynätyö

Palauttelen mieleen taas kadonneita lyijäritaitoja ja tälläisen tein ensialkuunsa, viilauksen varaa olisi vielä kovasti yksityiskohdissa, mutta tunnelma on kohdallaan niin julkaisempa poies.

Almu

Hiekkalaatikolla

Taidanpa pienen elämä päivityksen kirjoitella tänne taas kun tuntuu, että viikot ja kuukaudet vain menee pientä ihmetellessä ja arkea pyöritellessä.

Olen ottanut tästä kesästä ilon irti kyllä sillä nyt kun tiedän, että syksyllä lähden opiskelemaan vaatturiksi itseäni niin ajattelen olevani lomalla ja haluan olla pojan ja vaimon kanssa vielä niin paljon kuin ehdin ennen kuin pitkät arkiviikot alkavat. 

Kuvailtiinkin tuossa yhdessä vähän viime päivien kulkua ja haluan näyttää vähän meidän hiekkalaatikkoleikkejä ja kuinka vanhempana saa toisen mahdollisuuden päästä itsekkin temmeltämään hyvällä syyllä hiekkalaatikolle. Suoraan sanottuna tuntuukin, että itse olen siellä paljon innokkaampana kaikkea rakentelemassa vielä kun toinen opettelee syömään hiekkaa lapiolla ja odotankin jo kovin, että voimme ihan yhdessä tehdä kaikenlaista kivaa. 

On ollut hienoa päästää se oma sisäinen pikkupoika valloilleen joka oli vielä vuosi sitten tiukkaan suljettuna mieleni sopukoissa eikä se ole tuntunut hetkeäkään vaivaannuttavalta. päinvastoin olen ylpeä siitä että osaan vielä leikkiä ja eläytyä lapseni leikkeihin ja haluan kaikkien näkevän sen minkälainen isä olen.

Ajatus siitä minkälainen varisparvi näyttää pihassa pyörivän kun olemme täällä nukkuvan lähiön keskellä vain hymyilyttää itseäni tänä päivänä ja elämä ei ole ikinä paremmalta maistunut ollessani iloinen siitä mitä olen, mitä olen saanut ja mitä minulla on ollessani täysin oma itseni tehden asiat omalla tavallani, yhtenä isona pikkupoikana iloisesti moikaten ohitse menevillä. 

Kipeämmätkin päivät ovat kesäauringossa helpompia kun ei suhtaudu elämään pelolla ja ennakkoluuloilla vaan uskaltaa olla itseäänkin kohtaan hyväntahtoisempi ja antaa keholle aikaa levätä ja palautua, mutta siitä sitten ehkä enemmän joku toinen päivä.

Ohessa vielä tuotoksia hiekkalaatikolta!

Nihilist

Maalasin taannoin arvostamani artistin, Spiritual Frontin levynkannesta liiviini toisinnon mustavalkoisena. 

Kunnia alkuperäiselle taiteilijalle Chriss Conn Askewille jonka mielettömiin töihin kannattaa tutustua.

Hirviö

Hirviö - A3 pastelliliitutyö

Tässä teille viimepäivien mietteiden tulos, hirviö.

Jotain vääristyneen minäkuvan kanssa olemisesta ja matkasta eheytyäkseen taas kokonaiseksi.

Takkitaidetta

Uuden takin hankinnan myötä löysin taas itseni sitä jo maalaamasta ajatuksena tehdä kunnon versio vanhasta flaierista minkä teemana oli elämän avain.

Ollut hienoa tajuta että ne avaimet onkin itsellä eikä kenelläkään muulla, ei vaimolla, ei työnantajalla, ei sossulla, ei vanhemmilla. Yksi pieni miehen alku kyllä auttoi minua sen tajuamisessa sillä kun sitä tajuaa pystyvänsä pitämään huolta tuollaisesta huolettomasta pallerosta ja vielä antamaan jotain oppejakin matkaan niin ei sitä kauheasti enään kenenkään tai minkään varaan koita elämäänsä asettaa.

Ja siistiä että ehdin vielä jossain välissä tekeen näitä omia juttuja kanssa ja vielä tännekkin ne postaamaan, siinäkin piti osata vaan itse ottaa se aikansa.

Aihepiiriä maalauksessa tuli vähän muuteltua uusien ajatusten myötä mutta suotta noita enempää avaamaan.

Ohessa muutama kuva katsottavaksi silmillä.

Synty, näin jälkeenpäin

Synty -  A3 mustemaalaus 

Tässä on viime kesältä yksi mustemaalauksistani jonka ajattelin nyt tännekkin laittaa näytille kerran kun se on näyttelyissäkin jo päivänvalon nähnyt.

Halusin jotenkin kuvata vaimoni ja minun ajatuksia lapsesta ja siitä hetkestä kun sain tietää hänen odottavan vielä tulevaa poikaamme mistä on tullut koko sarja elämäni merkittävimpiä hetkiä.

Tämä maalaus taisi olla ensimmäisiä ellei ensimmäinen työ joka poikkesi iäisen synkkyyden ja kauhukuvien tieltä ja on minulle siksi kovin merkittävä työ.

Ohessa vielä kuva jo viisi kuukautisesta pojastani leikkimässä Cthulhulla.

Kyllä ilahdutti tämä nähdä taannoin.

Selfmadebaby

Taidanpa jakaa joitain ajatuksia arjestani kun en suoraan mitään taidetta tee eli aika usein. Ja läjän kuvia mahdottoman söpöstä ei enään niin pienestä vauvasta. 

Muu aika kuluu seuratessa kuinka meidän pikku vauvasta on tulossa hyvää vauhtia pikku poika jolla on aivan omat minusta riippumattomat jutut.

Se vaati aika paljon itseltä päästää irti halusta olla aina vaan parempi isä ja tuntuu vieläkin välillä todella helpolta ruveta suorittamaan pienimpiäkin vanhemmuuteen liittyviä seikkoja muun paahtamisen ohella.
Pitäisi koittaa muistaa, että sitä on itse osa tuon pienen ihmisen alun lapsuutta ja keskeinen tyyppi ensimmäisissä muistoissa, aika menee niin hurjaa vauhtia ettei sitä ole varaa hukata kaiken maailman suorittamiseen ja muille kelpaamiseen kun voisi sen sijaan huomioida rakkaimpiansa ja hoitaa itseänsä.

Määrittelin taannoin itselleni "normaalin" uudelleen vanhemmuuden kautta saamieni kokemusten ja viimeisen puolentoista vuoden työn itseni kanssa.  Minulle normaali on tila jossa pystyy hyväksymään itsensä juuri sellaisena kuin on.

Silloin tunnen voivani olla läsnä täysin omana itsenäni muiden elämässä ilman ahdistuksen ilmapiiriä jota olen yrittänyt peittää niin monin tavoin, suorittamalla ja toistamalla eri asioita ollakseni joku muu kuin minä.

Kenenkä muun hyväksyntä voisi olla hienompaa kuin meidän pikku pullanaaman tämän virnistellessä leveästi herätessään ihan vain siksi koska minä hänet poimin sieltä syliini hölöttäessä vielä tuntematonta kieltä tauotta. Se että saan ehdottoman luottamuksen ja ihailun tältä pikku tyypiltä on valtaisa elämäni loppuun asti kestävä vastuu minkä aion kantaa pelkkää ylpeyttä tuntien sillä minä olen hänen isänsä ja se on tärkeintä työtä mitä tulen kuunaan tekemään.   Vaikea vieläkin käsittää, että olemme vaimoni kanssa saaneet jotain näin hienoa aikaan.

Alla vielä kuva jossa Viktor (vasemmalla) vahtii minua (oikealla) vaimon ollessa muualla.

Muusa

Muusa -  A3 Mustemaalaus

Päädyin rakkaasta innoittajastani ja vaimostani maalaamaan tälläisen maalauksen ja Lovecraftin mytologia on alkanut taas nostamaan päätään mielessäni niin ainutkaan työ ei voi välttyä lonkeroilta taas hetkeen.

Mietin mitä kaunista voin kuvata ja tulit ensimmäisenä mieleen.

Lisäkiloja ja tunne-elämän syviä vesiä

Rakas vaimoni tänään löysi minusta 2013 kesältä kuvia mikä muistutti taas kuinka äkkiä sitä lopulta on elämä lähtenyt kääntymään parempaan päin ja tuli pakottava tarve teille myös paljastua tästä muutoksesta muutaman kuvan voimalla.

Toki kaksi ylintä kuvaa räppästiin hetki sitten, mutta kaksi alempaa näyttääkin jo sen miltä sitä voi päihde ja elämäntapaongelmaisena näyttää ja kuinka sokea sitä oli itselleenkin vielä silloin.

Muistan kuinka noidenkin kuvien ottamisen jälkeinen ilta oli päätyä eroon ja kuinka muutaman viikon päästä teinkin päätöksen kääntää kelkkani ja tulla puhtaaksi kaikesta tuon maailman paskasta.

Uskaltaudunkin ehkä nyt entistä avoimemmin vertaamaan sitä mistä on lähdetty ja mitä olen nykyään kun tässä kuussa alkanut näyttelyni Noidankehä poiki Tamperelaiseen pienen jutun missä päädyinkin kertomaan aika suoraan motiiveista töiden takana.

Olin kyllä helvetti haljeta jännityksestä kun tajusin mitä oli tullut tehtyä, mutta saatuani paljon palautetta ja positiivista sellaista ymmärsin että jälleen kerran vain minä itse vähättelen omia tekojani ja omaa elämääni, hyvässä ja pahassa.

Tänään haluan valita uskaltaa olla ylpeästi oma itseni kaikkine arpineni kehossani ja tunne-elämässäni.

Noidankehä

Viime perjantai toi tullessaan näyttely Noidankehän avajaiset ja jättivät mahtavan olon mennessään.

Kiitos monien ihmisten avun ja tuen olen saanut paljon elämääni ja hitusen paremmaksi ihmiseksikin koen tulleeni monien kasvukipujen jälkeen.

Mitä voi nimestä noidankehä arvata olen itse elänyt yhdessä jos toisessakin sellaisessa elämäni aikana ja siitä on tultu pitkä tie tähän päivään, en olisi koskaan kuvitellut olevani aviomies tai isä saati edes järjissäni jos elossa vielä muutama vuosi sitten ja osa tämän näyttelyn töistä on niiltä ajoilta.

Itselleni se antaa suuren kiitollisuuden tunteen kun voin nähdä mitä kaikkea olen saanut kun olen päässyt irti monista pakkomielteistäni ja toivon,että joku jossain joka painii samankaltaiset noidankehien kanssa voisi saada pientä toivoa elämäänsä näistä töistä.

Jos sinua kiinnostaa käydä vilkaisemassa tämä näyttely, niin löydät sen Tampereelta, keskustasta Monitoimitalo 13;sta 4. kerroksesta ja se on kaikkien nähtävillä Monitoimitalon aikataulujen mukaan ainakin koko tammikuun ajan vielä.

Tervetuloa!