Nuuttipukki - A3 Tussi & Muste

Sain viimein valmiiksi alkukuun ajatuksen joulupukista ja eritoten suomalaisesta käsitteestä tämän asian tiimoilta mikä juontaa juurensa tuosta meidän ikiomasta nuuttipukista ja se toi mukanaan joukon pohdintaa miksi meidän lempeää joulun vuohta niin kovasti on käytetty peloitteena hyvän käytöksen aikaan saamiseksi sen sijaan, että tuettaisiin lapsien oman tahdon kehitystä ilman lahjonnan & kiristyksen periaatetta.

Kuten liki kaikki muutkin satu-olennot niin myös nuuttipukki ja myöhemmin joulupukki ovat olleet entisajan Suomen metsien kupeessa elävillä perheillä vanhempien työkaluja pitääkseen lapset poissa vaarallisista paikoista ja kaukana pahanteosta, kuten laiturille ei ole saanut mennä yksinään tai Näkki voi vetää hiuksista veden alle ym. sillä usein perheet ovat olleet suuria ja kaikki vanhemmat ovat olleet paljon työn touhussa.

Mennyttä ja nykypäivää verratessa voisin kirjoittaa tänne kokonaisen kirjan verran irvailua muutoksen pelosta, hallinasta ja hyväksymisestä, mutta se ei palvele minua ja tuskin ketään muutakaan lopulta.

 Toivotan teille hyvää Joulua ja uusia vuosia ja uuden oppimista!

Ei itkeä saa, ei nauraa saa..

..vanhemmat voi oman tahtosi etsimisestä ahdistua.

Sitä ollaan joulusta montaa mieltä maailmalla ja omaksi ilokseni ainakin tarjoan teille myös omaa tulkintaani asiasta sen enempää sitä selostamatta voitte luonnoksiani tarkastella työn valmistumista odotellessa.

Susipoika - A3 akryylimaalaus

Isänä olemiseen liittyvästä unesta lähdin tekemään tälläistä mustavalkoista maalausta, työstä sen verran että tuntui todella kömpelöltä pitkästä aikaa lähteä kuvaamaan ihmistä näin luonnollisessa tilassa ja likimain olin ahdistua koko maalauksen suunnittelusta ennen kuin vaimoni huomautti minulle, että teen vain sen mikä siellä mielessä liikkuu enkä sitä miltä sen pitäisi niin kovasti näyttää.

Sillä miltä maalausten ja piirrosten pitäisi oikein näyttää? 

Huomaan että minulla on oma ei niin pieni ääni mielessäni joka moniin asioihin asettaisi aina hitusen korkeammat rajat ja rimat kuin mihin koen pystyväni. En halua tulevaisuudessa odottaa ja yrittää aina enemmän ja enemmän sillä jos minä vaadin itseltäni ankarasti aina kaikkea loputtomiin, oli nykyhetki kuinka hyvä tahansa päädyn tekemään samaa muille.

Isänä, aviomiehenä, poikana, ystävänä ja tuttuna joudun kohtaamaan omat vajavaisuuteni päivittäin, mutta jos hyväksyn sen mitä olen, olen tällä hetkellä parempi ihminen kuin koskaan voisin itseltäni vaatia.

Tässä siis teille Susipoika, ensi ajatukseni siitä mitä isänä "pitäisi" olla.

Susipoika

Liki viisi viikkoa Viktorin syntymästä on tuntunut muutamalta hetkeltä, mutta tuntuu kuin poika olisi kasvattanut minua ja perhettämme enemmän kuin olen kuunaan oppinut ja ymmärtänyt aiemmin.

Ei ole päätä kyllä painanut se, että eri projektit ovat jääneet taka-alalle jotain keramiikkaa lukuunottamatta sillä nyt tunnen tekeväni elämäni tärkeintä työtä.

Sitä on saanut huomaamattaan aivan uusia kokemuksia ja tunteita, omaa poikaa kohtaan on aivan oma rakkauden tunteensa ja en milloinkaan ole osannut olla niin ylpeä kuin silloin kun Viktoria joku kehaisee, pelotkin ovat aivan omanlaisiaan. Sitä tuntuu olevan sellainen tarve raahata vaimo ja lapsi johonkin luolan perälle nuotion ääreen samalla kun itse seisoo luolan suulla nuijan kanssa ukkosmyrskyn pyyhkiessä kohti.

Nämä mielikuvat ovat myös tulleet uniini ja olenkin jälleen löytänyt itseni uusien maalaus ja veistos ideoiden parista sillä haluan perheen myötä muidenkin näkevän taas miltä siellä minun pääkopassa oikein näyttää, unissa olen kasvattanut kauhean parran ja valtaisat hiukset ja pikku Viktor köllöttelee rinnallani ympärilleen pälyillen mustilla silmillä pitkien hiusten alta, jännänä yksityiskohta pojalla on myös pitkät selkäkarvat ja kutsumme häntä unessa susipojaksi.

Eiköhän tästä maalaus synny.

Unensieppaaja - A3 mustemaalaus

Tässä on tulkintaa ajatuksesta joka vaivasi päätäni joitain kuukausia sitten minkä saatoin äskettäin päätökseen selattuani pölyttymään jääneitä luonnoksia.

Eli pohdinpa tuossa katsellessani sängyn yllä roikkuvaa unensieppaajaa, että minkämoinen olento tuo esine olisi persoonana, aiheita pohtiessa tullut tavaksi tälläinen esine->sana->kuva-assosiaatio ja tässä tämä nyt on.

Odotus palkitaan

Päätin tänään tännekkin pienen tekstin pätkän luikauttaa viimeisestä viikosta ja kuinka odotettu pikku projektimme sai päätöksen mikä toi mukanaan aivan uuden maailman ympärilleni.

Ja ylhäällä näkyy kauan odotettu lopputulos, Viktor. Minun oma pikku poikani.

Vikke päätti viimein meille tulla tasan viikko sitten lauantaina rakkaan vaimoni työn ja jaksamisen tuloksena ja muutaman sairaalapäivän jälkeen olemmekin vain kotona ihmetelleet ja ihastelleet pientä miehen alkuamme.

En olisi ikinä arvannut kuinka mahtavaa voi olla vaippojen vaihtaminen ja puklausten pyyhkiminen vaikka kaikella innolla halusinkin niin tämä nopea, mutta luonteva elämän muutos joka pyörii täysin maailmasta vielä tietämättömän pikku poikavauvan tahdon mukaan vie kyllä jalat alta ja suo kasvoja jo kivistävän leveän hymyn tunti toisensa jälkeen.

Odotusta ja lasitusta

Päätin muutaman valmiin työn tänne laittaa näytille viimein kun olen merenväen parissa jo viime kevät-talvesta ollut niin on jo aika jotain esille tuoda kanssa. 

Olen ollut näiden lisäksi odotuksen ja odotuksien parissa jo hyvän tovin ja vaikka jokainen tuleva asia on hyvä niin poden kovaa kärsimättömyyttä ja tälläiset valmiit hetket ovat omiaan oloa helpottamaan.

Hippocampus - n.25cm pitkä lasitettu veistos

Vaaleasta kivitavarasavesta muotoiltu, veistetty ja punaiseksi lasitettu kuvaelma merihevosen ja ihmisen liitosta.

Crustacean- n.25cm pitkä lasitettu veistos

Vaaleasta kivitavarasavesta muotoiltu, veistetty ja siniseksi lasitettu kuvaelma ihmisen ja katkaravun yhdistelmästä.

Merenpohjalta hei

Tarjolla olisi pieni vilkaisu valmistuvaan keramiikkaan mitä jo keväällä suunnittelin ja piirsin. 

Kesä tuli ja meni ja nyt tuntuu taas hyvältä palata merenneitojen, ihmismerihevosten ja muiden veijareiden ääreen. Kuvassa näkyy vaiheessa olevaa keraamista tulkintaa tuosta Seireeni mustemaalauksesta minkä kanssa löytää blogin kätköistä, mutten vielä enempää asiasta tule paljastamaan ennen kuin saan liudan töitä lasitettua.

Blogin päivittely saattaa jäädä epäsäännölliseksi jatkossakin sillä vaimoni viimeisen kuun raskaus ja esikoispojan syntymä on minulle ensisijaisen ajatuksen ja ilon aihe mistä jäävällä ajalla sitten tyydytän taiteellisia iloja ja olojani. 

Ensi kertaan!

Ajattaro - A4 lyijykynätyö

Harvoinpa enään välitän lyijykynällä tai hiilellä muuta kuin luonnostella, mutta tästä kehittyikin aivan valmis työ! Ajattaro on yksi suomimytologian hahmoista ja tunnetaan myös eksyttäjänä ja joka epäonniset ajoi suonsilmään sun muuta hilpeää ja tässä on oma tulkintani siitä miltä moinen voisi näyttää.

Testament Ov Mankind - A3 Mustemaalaus

Monitulkintainen teos tuli kirjoipiirrettyä oman turhautumisen asioihin ja kantoihin ja pohjallisiin kärjistyttyä muutama ilta takaperin.

Punainen Testamentti

Eilisiltana sain näyn aivoistani myöhään maailman murheita miettineenä, että pitää ottaa kantaa. En tiedä kyllä mihin mutta nyt saatana tarvitaan kannanotto tai muuten ryvetään itsesäälin sammiossa tuomiten itsemme omasta epäkiitollisesta asenteestamme saamaamme kohtaa. Perkele.

Mihinkä sitä sitten aina otetaan kantaa? Itse olen aina pyrkinyt elämään niin, että annan muiden elää eli tosiasiassa en ollut liioin kiinnostunut elämästä, mutta kuulosti ja näytti hyvältä jos en ollut kiinnostunut koska välitin. Mahdottoman paskaa analogiaa, siitä ihmiset on tehty ja siitä olen minäkin itku silmässä väännetty. No mitenkäs sitä sitten tulisi olla, otin kantaa kerran ja siinähän sitä sitten mentiin, voisin väittää että huonoina päivinä otan mielessäni kantaa kymmenistä ihmisistä jonkun bussimatkan aikana ja poden kaikessa hiljaisuudessa joko huonoa omatuntoa, että ajattelen ikävästi toisista mitä nyt useimmiten löydän itseni ylimielisyyden pehmeästä nojatuolista katsomassa muita kuin mitäkin ärsyttävän meluisaa teuraskarjaa.

Ei tämäkään nyt oikein toimi, liian pientä ehkä?

No olenhan minä löytänyt itseni osastokunnossa kun olen vähän isompiin asioihin ottanut kantaa, päntännyt mitä lie ydinonnettomuuksia, sotia, nälänhätiä, ja tietenkin meidän omaa kotimaista politiikkaa ja illuminaatia kaiken takana. Ei tästäkään kyllä mitään muuta saa kuin pelokkaan ja turhautuneen olon kun ei maailmaa paranneta edes vähän kerrallaan jos ei olla valmiita poistumaan sieltä suomi24 nettipalstalta tai adresseja täyttelemästä kun sitä niin mielellään ottaisin kaiken mitä minulle kuuluu ja mihin minulla oikeus on, mutten mielelläni antaisi mitään poies tai oikeastaan enhän minä edes kykene muodostamaan ajatusta jossa olisi kyseessä joku muu kuin minä.

Romukoppaan isotkin asiat ja niiden kannat ottoineen.

 Onneksi on näitä päiviä kun näkee hetken mistä se kenkä puristaa, no minusta eikä niistä asioista.

Jos edellisten sijaan ottaisen edes joka toiseksi kannanotoksi sen kuinka joku näyttää hyvältä ja hyvinvoivalta, miten jossain joku on tehnyt huimia asioita hyvän puolesta ja kaikkea minkä kokee itse hyvänä ja kauniina niin ei välttämättä olisi meininki aina niin pirun ryppyotsaista, Samoin sen sijaan että puuttuisi vain muiden tekemisiin näkisi omien tekojen seurauksen ja painon muita kohtaa sillä meidän vuorovaikutus on usein niin hirveän yksipuolista, kuinka odotetaan vain että päästään sanomaan se oma mielipide, se oma asia ja tekemään se oma osuus kaikesta.

Tähän kaikkeen ajatteluun reagoin tyypillisen kypsästi ja valoisin mielin eli rakenteilla on Punainen Testamentti, ihmiskunnan luovutuskirja maailmaa tuhoaville voimille, mutta siitä sitten enemmän kun valmiiksi tulee.

Kotiprojekti

Ei ole mitään uutta taiteen, sodan ja rakkauden rintamalla tapahtunut joten voisin päivitellä jostain joka minulle jotain merkitsee eli kodistani.

Kesti pitkän tovin elämässä ennen kuin opin kotia arvostamaan ja onneksi muistikuvat sekä todistajat ovat jääneet vähäisiksi noista luukuista missä olen ilmeisesti nukkumassa ja syömässä käynyt.

Vasta muutaman kerran kodittomaksi jäätyäni aloin saamaan halua kehitellä noita elämäntaitojani mikä johtikin nykyiseen vuokramurjuun jossa olen majaa pitänyt viime vuodet ja vaikkakin kovin askeettinen oli tapani elää hoidin tunnollisesti kaikki asumiseen liittyvät asiat ja koin eheytyväni tämän myötä joillain alueilla.

Viime vuoden jälkeen on tullut elämääni rakkaus ja tämän myötä kauneuden nähtyäni olen ensikertaa elämässä halunnut itsekin saada jotain kaunista aikaan eikä valkoiset rapatut seinät myöskään riittäneet.

Yksin ollessa koti oli minulle vain turvapaikka ahdistavalta ja kiireiseltä maailmalta ilman turhia hienouksia, nyt kun ulkopuolisen pelko on kadonnut niin olen uskaltautunut verhot avaamaan ja päästämään valoa sisään joskin pidän niitä lähinnä rakosellaan.

Koti on minulle paikka missä voin pysähtyä hetkeksi arjen pyörteissä missä niin äkkiä katoaa taju siitä mitä kaikkea meillä on jo valmiiksi ja missä syntyy epäkiitollisuus sen myötä mitä kaikkea minulta puuttuu. 

Täällä saan sekavan mieleni rauhoitettua ja muistettua joka päivä uudestaan mikä on minulle tärkeää ja mitä haluan ensinnä vaalia ilman pakkomielteiden sumua.

Ja koti on minulle vielä myös paikka jossa on vihdoin niin perkeleen hienot tapetit ettei ole toisia nähty mikä tuo mieleen että kuinka hienoa on ollut löytää nykyinen vaimoni jonka kauneuden ja rumuuden taju hipoo niin liki samaa taajuutta kuin omani, että nykyisen asunnon ehostamisen jatkosta ei voi seurata kuin hyvää.

Vapauden avain - A4 tussityö

Päädyin alkuviikosta tekemään eräästä sketsistäni tulevaa mustemaalausta varten tälläisen flyer lappuisen tätä bogiani varten, näinkin sitä työaikaa voi käyttää siis.

C-8 Nuclear Affection - A3 tussityö

Pistänpä nyt "kesätauolla" näytille joitain muutaman vuoden takaisia C-8 sarjan töitäni arkistojen nurkista kun nämä ovat kuitenkin iso osa tuota post-apokalyptista viehtymystäni.

C-8 Seireenit - A3 tussityö

Ja näistä voisin sen verran kertoa, että suunnittelin kovasti takavuosina kolmannen maailmansodan jälkeiselle ajalle sijoittuvaa sarjakuvaa jota valtavan tarinaläjän lisäksi piirsin tälläisinä yhden kuvan tilanteina esitellen erilaisia hahmoja tai "lajeja" sekä maisemia, mutta kaikki tämä on toistaiseksi vaipunut unholaan.

Mandymon - A4 tussityö

Teinpä piirroksen bussimatkatyönä taas tuosta galaxeja ojaan syöksevästä lemmikistäni Mandysta.

Mandy ansaitsee maininnan kyllä ehkä pienimpänä, tyhjäpäisimpänä, söpönä pikku pikku kissana ja kuvassa on menossa tietenkin kuoleman jälkeinen elämä jos kotona haiseva raatoni ruokkisi tuosta rääpäleestä hitusen isomman otuksen.

Vielä kuva päivänsankarista.

Silloin kun minulla on paha olla niin tuo pieni fakta, että meidän kaikkien sisällä on luuranko piristää päivää joka kerta.

Morte - A3 mustetyö

Pikainen kokeilu muutamista valokuvista joita olen ottanut sen pohjalta miten soveltaisin niitä mustavalkoisessa maisemassa ja mitä nyt saan tekosyyn vetää corpset naamaan.

Tässä on syytä alkuisen kesän radiohiljaisuuteen jota nyt aion tännekkin julistaa kuin uutta raamattua!

Tuleva morsion muuttui tänään nykyiseksi vaimoksi ja minuakin voi nyt herraksi puhutella rouvani seurassa.

Tämä herra tietoisesti on siirtänyt hetkeksi taiteensa syrjään suodakseen huomion muihin elämänsä asioihin sillä itse koen, että elämässä tulee tehtyä vain muutama olennainen valinta suuntaa antamaan ja yksi niistä on luvata rakastaa ainuttani iäti ja siirtää perimämme uusille polville.

Viimeisten viikkojen myötä nähnyt muutenkin taas sen kuinka tarpeetonta on ainaisesti tavoitella aina korkeampia huippuja ja saavutuksia voiden pahoin pakkomielteistään ja pikkumaisuudestaan pilkkua viilaten ja hetkeään näkemättä aina vain juosten kohti valoa.

Voin ajatella olevani maailman onnellisin ihminen kun pysähdyn edes hetkeksi ja olen kiitollinen siitä mitä minulla on ja iloitsen siitä mitä olen saanut sekä saavuttanut.

Mikään ei ole ainaisen stressin ja pakkomielteisen suorittamisen arvoista, ei mikään. Perkele.

Niin ja iloisena yllätyksenä kaiken päälle hääpäivämme 13 perjantai sattuu olemaan ainut perjantai 13 jolloin on täysikuu seuraavaan 45 vuoteen. Aika goottia.

Arboe Vitae - A3 Mustetyö

Oma visio elämänpuusta musteella ja siveltimellä tehtynä

Tajunta - A4 tussityö

Huvikseni pistän näytille tälläisen bussimatkatyön itseltäni, olen pohtinut tässä omaa tapaani katsoa asioita ja sitä kuinka kukin näkee mitä haluaa, kuten itse voin luetella lukemattomia pääkalloja taivaalla ajelehtivista pilvistä niin haastan sinut katsomaan tovin tätä pää kallellaan.

Kaippa tämä surrealismia on, mutta jos itse ristisin tämän surrealistiseksi niin koko tapani nähdä olisi surrealistinen ja sen myötä harhaa joten mieluummin väitän että tämä on minun todellisuus.

Helevetin Keittijö

Tässä teille nähtäväksi ensimmäinen stop-motion vaha-animaationi muutamien ihmisten avustuksella.

En lähde tarinasta sen enempää saivartelemaan, mutta hahmot Eino ja Toivo ovat omaa käsialaa sekä osa rekvisiitasta sun muusta lavasteesta, muutaman viikon otti tehdä tätä kahden kolmen hengen voimin silloin tällöin ja toivottavasti näyttää paremmalta kuin aiottu on. Niin.

Tässä vielä youtubeen linkki erikseen.

http://youtu.be/vt3ytfhQ9rM

Seireeni - A3 Sekatekniikka

Tässä pientä osviittaa tulevaa keramiikkaa varten eli tähän henkeen on syntymässä veistoksia mereneläväihmisistä ja ihmismerenelävistä, musteella ja siveltimellä tehty sekä värit pastelliliiduilla.

Alhaalla vielä lähikuvaa yksityiskohdista.

 Arjen kannibaalimaskeja

Kivasti sain käsiini mittavan läjän kasvomaaleja

tuossa tulevan työkeikan yhteydessä ja tässähän

se tulos taas on kun hulttiot päästää vapaaksi.

Niin ja kuten tuli ilmi niin olen saanut mahtavien

ihmisten ansiosta jakaa tätä kaikkea tilauskeikkojen

myötä, että jos tälläinen saatananpalvontatoiminta

 kiinnostaa niin viestiä vaan.

                                                      Rakas mummelini - A3 tussityö

Viimepäivinä ollut puhetta siitä, että millaisia sitä wanhana parina oltaiskaan sitten lapsenlapsien silmissä ja päätinpä ajatukset tuoda samantien paperille tuosta morsiammestani 60 vuoden päästä.

                                           Kuolemarunoja sekä marmorointia

Kuolema, siinäpä kelpo aihe. Ihmiset ovat kuolleet niin kauan kuin ihmisiä on ollut, toistensa toimesta, tapaturmiin, sairauksiin ja ties mihin, niin monta erilaista kuolemaa kuin ihmistäkin.

Joten mikäpä olisi parempi aihe kuin tuo meitä alati lähestyvä kuolema.

Kirjoittelen ajoittain paljon runoja kuolemasta, kuoleman pelosta, kuoleman halusta ja tavoista kuolla ja kyllähän tuota kuolemaa muistakin töistä löytyy, mutta kuitenkin. Kuolema on monia viehättävä asia.

Ohessa myös marmorointi aiheena infernaali, eli mitäs jännää sitä kuoleman jälkeen sitten on.

Suru

suru minua syleilee

menneet katseet itseen kohdistuu

terävät kynnet hartioihin tarrautuu

tänään en mitään näe en kuule

eiliseen jään

mitään en huomiselta odota en luule

paikoillani juoksen

katseet solmun sitoo

kädet köyteen tarttuu

lyhyt pudotus..

enkä huomista nää

menneeseen jään

Loppu

hapan vaahto suupielistä valuu

silmät pullistuu

viimeisen kerran keuhkot täyttyy

kukaan ei näe

kenenkään seura ei lämmitä

keuhkot tyhjenee

makea tuoksu ilman valtaa

valo silmistä kaikkoaa

jokainen lähtee yksin

kalma elävien keskelle jää

Soihtu

vain kylmää tyhjiö nimeltä elämä ylläpitää

kohmeiset käteni vain itseäni syleilee

ikuisen sinisen hämärä silmissäni on

nyt on aika!

tulkoon loppu roihuten!

öljy minut uudelleen kastaa

lämpö minut vihdoin valtaa

hiiltynyt ruumiini maahan kaatuu

en palele enään

Infernaali - 100x50 maaväri marmorointi

Kokeilin tuossa marmorointitekniikoita maaväreillä, metallijauheilla ja oluella, marmorijäljennöksiä ei syntynyt mutta tässä tämä nyt on.

  Behemothia, symppismahoja ja tatuointeja

Elikkä elikkä.. tuli tuossa tuollainen pikku teksti otettua aika impulsiivisesti jälleen.

Tämä idea taasen lähti tuolta Turmion Kätilöiden keikalta jossa ihastelin karvaisia mahoja kaaritatuointineen päivineen ja eilen sitten koin että on aika nostaa omaa testosteronitasoa pykälän ylemmäs ja koristella oma mahan alku mitä olen ylpeänä kasvattanut rakkaani raskauden edetessä.

Vielä kun kultani kehaisi kaaritatuointeja kaarevissa mahoissa niin tälläisen teko on liki isänmaallinen velvollisuus minulle!

Kuuntelin sopivasti Behemothia aihetta miettiessä ja "Blow your trumpets Gabriel"in pärähtäessä soimaan kaikki oli selvää! Neitoni päätti ottaa muutaman otoksen touhuamisesta mitkä puolestani päätin jakaa teidän iloksi ja tässä sitä ollaan, nyt koitan olla ottamatta uutta kuvaa ainakaan viikkoon tai kahteen. 

Paitsi jos mahtava idea tulee vastaan.

Blow your trumpets Gabriel! <3

    Ihmismerihevosia, hainmetsästystä ja arjen ihmettelyä

Tuli yhtäkkiä tarve tälläiselle epämääräiselle postaukselle tännepäiten tässä lomasta nauttiessa.

Alle laitoin suunnitelmia tälläisestä keramiikkaprojektissa joka on takaraivoani kivistänyt jo hyvän tovin tässä kiitos hienon merimiespaidan jonka pois ostin hetken mielijohteesta. 

No kuten varmaan monilla muilla tämä ostos sai minut näkemään huimia unia siitä kuinka olen hainmetsästyksen opettaja jossain jumalan selän takana avomerellä keskellä kaiken maailman merenelävä kansaa, vuosien raadollisen mielen ylläpitäminen myös on saanut minut näkemään kaiken maailman otukset siellä enemmän ja vähemmän elävinä kuolleina, kieroituneina ihmisen ja merenelävän yhdistelminä. ( Kiitos H.P Lovecraft vaan niistä Insmouthin satamatarinoista ) 

No kaikki tämä on vaan kasvanut ja kasvanut viimeviikkojen aikana kunnes päätin ruveta tuumasta toimeen ja kymmenien piirrosten pohjalta olen alkanut kasaamaan keraamisia tekeleitä näistä asioista ja tapahtumista, menee vielä kyllä joitain viikkoja ennen kuin kaikki on tehty, poltettu ja lasitettu, mutta takaan erittäin visuaalisia ja kamalia otuksia olevan luvassa. ;)

Niin ja tärkeimpänä kaikesta. Merimiespaita. Tuo muusani tämän kaiken takana.

                                     Ihmisyyden lämmin nojatuoli - 110 x 45 cm akryylimaalaus

Suurehko vanerille maalattu työ jonka ajatuksena on oma turhautuminen nykyisen mediakeskeisen elämän varjopuoliin, tukehduttavaan mainosten ja pelon ilmapiiriin joka jättää niin monille niin vähän tilaa henkilökohtaiseen kasvuun ja kyseenalaistamisen kautta itseoppimiseen. mm.

                                                      Imagenation - A4 tussityö

Muinaista tussigrafiikkaa tuolta oman takaraivon perukoilta, ensimmäisiä surrealistisia töitä aikanaan ollut.

                                                           Valoa kohti - A3 mustetyö

Vanha moniteemainen työ jättää kyllä tulkinnanvaraa itse kullekkin.

Nyt löytyy meitistä enemmin informaatiota sivun ylälaidasta, tervetuloa!

                                                        Ragnarok - A3 mustemaalaus

Viikinkien innoittamana palasin mustetöiden pariin kaavailemaan tuota maailmanlopun maisemaa.

Koko maailma miekkaan kaatuu kun taistelijat punaisessa meressä maatuu, lesket keittävät lapsiaan kyynelissään taivaisiin ulottuvan arkkutornin varjossa kunnes aurinko sammuu.