tiistai 14. tammikuuta 2020

Bunkkeri





























Mielen liikkeiden visualisointi auttaa mua ymmärtämään miksi toimin miten toimin. Mun suurimpia rakennelmia on bunkkeri. Oon rakentanut sen sinne jo kauan sitten. Bunkkeri suojaa mua kaikelta. Se on auttanut sietämään sietämätöntä. 

Bunkkeri on myös paikka minne mikään ei pääse, mutta eipä minunkaan näköala sieltä ole kummoinen. Oon elänyt siellä kauan sen jälkeenkin vielä kun sireenit lakkasi huutamasta ja pommit räjähtelemästä. En kerta kaikkiaan voinut luottaa siihen ettei mitään sattuisi jos astuisin ulos. Vuosien saatossa näin vilauksia ulkomaailmasta. Joskus jotkut koitti maanitella pois sieltä, mutta vetäydyin silloin aina vaan syvemmälle uumeniin muutamaksi kuukaudeksi. 
Bunkkerissa en koe mitään. Ja tarkoitan sitä todella. Mikään ei pääse koskettamaan enkä minä pääse vaikuttamaan mihinkään. Se tuntui oikealta kerran kun aina olin siellä elänyt. Kuinka voisi tietää paremmasta?

Bunkkerin pikkuruisista ampuma-aukoista kuitenkin usein paistoi valo. Ulkona ei kuulunut mitään hälyttävää. Ja jotkin henkilöt viipyivät sen lähellä eikä heidän käynyt kuinkaan! En uskalla edes nimetä sitä toivoksi, mutta jokin uteliaisuuden tapainen hitaasti, mutta varmasti kasvoi minussa. Mitä siellä oikein on? Uteliaisuus raotti bunkkerin panssariovia, vilkuilin ulos vaivihkaa ja palasin sisälle. Ei mitään. Aurinko paistoi, kasvillisuus peitti panssariesteitä ja betonivalleja. Oli hiljaista. Vähitellen ovet aukenivat ja astuin ensimmäistä kertaa ulos. Se tuntui pelottavalta, mutta vaikka tunteeni huusivat vastaan niin järkeni osoitti ettei vaaraa ole.
Näin epämääräisiä hahmoja kävelyilläni. Pakenin aina vastoimaisesti takaisin suojiin. Sain häilyvän yhteyden muihin kulkijoihin. Jotkut auttoivat nimeämään väijyviä hahmoja. Bunkkerini ympäri kiertää ainakin Suru, Ilo, Viha ja heidän lukuisat varjonsa kuten Lempeys, Arkuus ja Kaiho. 
Yritän pitää heihin yhteyttä säännöllisesti ja se sujuukin tänä päivänä kohtalaisen hyvin enkä kovin usein väistä useita heistä. Olen saanut tietooni myös, etten ole yksin bunkkerissani. Siellä asuu vanhin kaikista kumppaneistani. Turvattomuus. 
Turvattomuus vetää minut luokseen herkästi kaiken uuden edessä. Ja hyvänen helvetti kun uutta aina riittää! Uudesta tuleekin mieleen vielä muutamat epämääräiset hahmot jotka kiertävät bunkkeria. En näe niitä usein ja jos näen käännän pääni ja juoksen. Ne ovat hirvittäviä. Vuosienkin jälkeen välillä niiden silkan olemassaolon tunnustaminen tuntuu hulluudelta ja herjaamiselta. Jotkut ovat antaneet niille nimiä. Mutta kuinka mikään niin hirvittävä voisi olla nimeltään Rakkaus? Tai Turva?
Se sotii kaikkia käsityksiäni vastaan. Mutta tämä ei olekaan järjen asia.

Koin manian vuoden vaihteessa. Se oli kertakaikkiaan huumaavaa. Tunsin että voisin juosta ja hyppiä kaikkien bunkkerini esteiden välistä ja yli. Ja minä juoksinkin. Juoksin kauas. Vedin keuhkoni täyteen puhdasta varmuutta kaikesta, Sotkuinen mieleni muuttui joukoksi suoria linjoja. Päätin ettei ne kurjat hahmot olleet Rakkaus tai Toivo tai Ilo. Aurinko oli Rakkaus! Tuuli oli Toivo! Taivas oli Ilo! Juoksin pois bunkkerin varjosta. Janosin kaikkea mistä olin jäänyt paitsi. Olin vailla niin paljoa! Halusin saada yhteyden kaikkeen edessäni ja jättää kaiken takanani. Voi se oli uskomatonta. Uskomattoman surullista. Aurinko sokaisi minut. En erottanut maata taivaasta ja tuuli työnsi minua arvaamattomasti minne sattui. Ja aikansa päästä palo sisässäni himmeni ja sammui. Ja samalla sammui valo ympäriltä. Taivas oli silmänkantamattomiin sysimustaa pilvimassaa ja myrskyn pauke tuntui rikkovan mieleni. 
Olin eksyksissä. En tiennyt missä olen tai edes, että kuka olen. Mutta en ollut yksin. Kaikki bunkkeria kiertämäni hahmot olivat seuranneet minua. Jopa hirveä Rakkaus. Ne johdattivat minut takaisin mistä tulin. Bunkkeriin. 
Nyt myrsky pauhaa bunkkerin ympärillä. Mutta bunkkeri on luotu kestämään. En tosin juuri nyt ainakaan ole sisällä pimeässä, ihme kyllä. En ehkä pääse pois sen luota. En edes yritä. Bunkkeri on osa minua. Usko kertoo, että myrksy vielä laantuu. Väitti pelko mitä hyvänsä. Ja Lempeys pitää kohteliaan välimatkan, mutta on läsnä. Toivo menee miten lystää kuten aina ja Ilo on nurkan takana. Suru painaa harteitani, mutta hirvittävä Rakkaus pitää huolen etten muserru sen alle.

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Etäisyyksistä eristyksiin

Herätän tämän blogin henkiin pitkästä aikaa.
Ei ole tuntunut mitenkään merkitykselliseltä päivitellä kuulumisia mokomaan.

Enkä koe tätä sellaiseksi edelleenkään.

Etäisyys asioihin tuntuu hyvältä. Olen saanut ripauksen rauhaa olemukseeni. Aiemmin olen korvannut rauhan puutetta välinpitämättömyydellä. Välitön kokeminen on pelottanut ja olen ikäni vältellyt moista.
Ehkä aikuisuus ja aikakin on tuonut kokemusta mukanaan.
Totta puhuen usein tuntuu, että tämä olisi jonkinlainen supervoima. Olla tunteiden ja ajatusten kanssa aloillaan samassa huoneessa. Ei ole hätää. Ei kiirettä. Ei tarvitse toimia heti. Eikä tässä ole mitään väärää. Pääni sisältö on vain hiekkaa jonka annan lipua sormieni lomitse.
Välillä pelko pureutuu mieleen ja jään mieleni vangiksi ikään kuin olisin juoksuhiekan puristuksissa rimpuilemassa, mutta en huku siihen niin helposti enään.
Tai en pelkää hukkuvani.


torstai 6. huhtikuuta 2017

Kannibaalikultteja


Stalking - A4 akvarelli

Mulla on ollut syksystä asti likimain pakkomielteinen innostus kaikkea maanalaista maailmankuvaa ilmentävää kohtaan. Puntaroin paljon haluani tuottaa sarjakuvaa ja olenkin intoutunut maalaamaan erilaisia raikkaita maisemakuvia siitä mitä ja missä se voisi olla.
Kultteja. Ehdottomasti kultteja.

maanantai 27. helmikuuta 2017

Them feels


Them feels - A4 akvarellimaalaus

Löysin talven aikana akvarellit ja sen myötä on houreiset mielenmaisemat saaneet aivan uutta väriä olemukseensa. Yllä oleva maalaus heijastelee tuota omaa ajoittaista kapasiteettia reagoida ympärillä vilisevään elämään. Ei vaan aina pysty eikä kykene. No, elämä jatkuu. 
Niin ja tämä maalaus on jo kuukausien takaa. Ripottelen pian lisää viime aikojen tuotoksia tännekkin nyt kun taas kiinnostaa.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Projektio



Projektio - 30x30cm lyijykynätyö


"Jumalat ovat vaihtuneet
Yksi on päässyt monien eteen
Monet ovat yhdenlaisia

Minämme on monena

Olemme projektio
nähtävillä kaikille paitsi itsellemme"


Lisäilen tänne viime keväisen työn joka käväisi Sakustars taidekilpailussa.  
Oli hauska osallistua pitkästä aikaa johonkin. Tai siis olen viimeksi osallistunut johonkin kilpailuun joskus ala-asteella Koululais lehteen. Aiheena oli muuten "hirviö" tuolloin ja Yacata lautapelin voitin kilpailusta. 
Kuitenkin, nyt aiheena oli "monena". Vetäisin sen samantien itselle mieluisiin piireihin eli kohtuu kriittiseen suhtautumiseen nykypäivän suorittamiskeskeiseen yhteiskuntaan. Pitää olla ja näyttää niin paljon kaikille joltain että olemme mielestäni monesti ihan kirjaimellisesti "monena". 
Kaikki on niin tavoitteellista että unohtuu elää tässä päivässä ja hetkessä. Nähdä ympäröivä maailmansa muualta kuin näyttöpäätteestä. 
Kilpailu johon osallistuin herätti juuri vastaavia ajatuksia aiemmin. Lopulta nautin tekemistäni asioista paljon enemmän kun siirrän mielestäni sen ykköspaikan hapuilun ja teen taidettani vain koska satun nyt tykkäämään taiteilusta. Tunnustusta tulee jos on tullakseen, mutta se ei ole minun käsissä.  Niin ja sainhan kunniamaininnan työstäni.
Omalla kohdalla parempia lopputuloksia on asioilla tuntunut tulevan muutenkin kun löysään asenteitani sen verran että koitan tehdä parhaani ja pysyä uskolliseni itselleni. Itse asettamat pakot ja rajat saa aikaan vaan paskan maun omaan tekemiseen joten siitä touhusta koitan pysyä erossa parhaani mukaan.

Sen vielä lisään että päivittelen lähiaikoina tänne kanssa vaatetuksen puolella tekemiäni töitä. Tai työn ainakin. Nahkaa luvassa kilotolkulla.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Kuningas Rutto


Kuningas Rutto - A4 vesivärimaalaus

Opiskeluiden ohella erääseen kansiooni olen maalannut tämän taukojeni iloksi. 
Nimetty Poen novellin mukaan, mutta muuta yhteistä niillä ei ole. Tämän kanssa on ollut kyllä hauskaa ja luulen ettei jää viimeiseksi yökötykseksi jonka maalaan. Haikailen jotain vielä ulkopuolisemman ja tuntemattomamman tuntuista maisemaa ja hahmoja tämän johdosta joten sitä voin luvata vielä tulevan. 

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Joitain otteita sketsikirjasta

Lisään  tänne muutamia piirroksia tuosta tuhertelukirjasestani. 
Olen jälleen ottanut omakseni lyijykynät sun muut  ja se on antanut uutta intoa taas luoda jotain. 
Osallistuin hetken mielijohteesta Sakustars taidekilpailuun eräällä grafiittipiirroksella ja iloiseksi yllätykseksi työni sai kunniamaininnan, mitä en odottanut muutaman päivän aikana piirretyltä työltä.
Menee tovi ennen kuin saan piirrokseni takaisin, mutta tässä joitain muita otteita viime viikoilta ennen kuin päivittelen jotain kantaa ottavampaa.