maanantai 2. heinäkuuta 2018

Etäisyyksistä eristyksiin

Herätän tämän blogin henkiin pitkästä aikaa.
Ei ole tuntunut mitenkään merkitykselliseltä päivitellä kuulumisia mokomaan.

Enkä koe tätä sellaiseksi edelleenkään.

Etäisyys asioihin tuntuu hyvältä. Olen saanut ripauksen rauhaa olemukseeni. Aiemmin olen korvannut rauhan puutetta välinpitämättömyydellä. Välitön kokeminen on pelottanut ja olen ikäni vältellyt moista.
Ehkä aikuisuus ja aikakin on tuonut kokemusta mukanaan.
Totta puhuen usein tuntuu, että tämä olisi jonkinlainen supervoima. Olla tunteiden ja ajatusten kanssa aloillaan samassa huoneessa. Ei ole hätää. Ei kiirettä. Ei tarvitse toimia heti. Eikä tässä ole mitään väärää. Pääni sisältö on vain hiekkaa jonka annan lipua sormieni lomitse.
Välillä pelko pureutuu mieleen ja jään mieleni vangiksi ikään kuin olisin juoksuhiekan puristuksissa rimpuilemassa, mutta en huku siihen niin helposti enään.
Tai en pelkää hukkuvani.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti