Kuolemarunoja sekä marmorointia
Kuolema, siinäpä kelpo aihe. Ihmiset ovat kuolleet niin kauan kuin ihmisiä on ollut, toistensa toimesta, tapaturmiin, sairauksiin ja ties mihin, niin monta erilaista kuolemaa kuin ihmistäkin.
Joten mikäpä olisi parempi aihe kuin tuo meitä alati lähestyvä kuolema.
Kirjoittelen ajoittain paljon runoja kuolemasta, kuoleman pelosta, kuoleman halusta ja tavoista kuolla ja kyllähän tuota kuolemaa muistakin töistä löytyy, mutta kuitenkin. Kuolema on monia viehättävä asia.
Ohessa myös marmorointi aiheena infernaali, eli mitäs jännää sitä kuoleman jälkeen sitten on.
Suru
suru minua syleilee
menneet katseet itseen kohdistuu
terävät kynnet hartioihin tarrautuu
tänään en mitään näe en kuule
eiliseen jään
mitään en huomiselta odota en luule
paikoillani juoksen
katseet solmun sitoo
kädet köyteen tarttuu
lyhyt pudotus..
enkä huomista nää
menneeseen jään
Loppu
hapan vaahto suupielistä valuu
silmät pullistuu
viimeisen kerran keuhkot täyttyy
kukaan ei näe
kenenkään seura ei lämmitä
keuhkot tyhjenee
makea tuoksu ilman valtaa
valo silmistä kaikkoaa
jokainen lähtee yksin
kalma elävien keskelle jää
Soihtu
vain kylmää tyhjiö nimeltä elämä ylläpitää
kohmeiset käteni vain itseäni syleilee
ikuisen sinisen hämärä silmissäni on
nyt on aika!
tulkoon loppu roihuten!
öljy minut uudelleen kastaa
lämpö minut vihdoin valtaa
hiiltynyt ruumiini maahan kaatuu
en palele enään
Infernaali - 100x50 maaväri marmorointi
Kokeilin tuossa marmorointitekniikoita maaväreillä, metallijauheilla ja oluella, marmorijäljennöksiä ei syntynyt mutta tässä tämä nyt on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti