Susipoika
Liki viisi viikkoa Viktorin syntymästä on tuntunut muutamalta hetkeltä, mutta tuntuu kuin poika olisi kasvattanut minua ja perhettämme enemmän kuin olen kuunaan oppinut ja ymmärtänyt aiemmin.
Ei ole päätä kyllä painanut se, että eri projektit ovat jääneet taka-alalle jotain keramiikkaa lukuunottamatta sillä nyt tunnen tekeväni elämäni tärkeintä työtä.
Sitä on saanut huomaamattaan aivan uusia kokemuksia ja tunteita, omaa poikaa kohtaan on aivan oma rakkauden tunteensa ja en milloinkaan ole osannut olla niin ylpeä kuin silloin kun Viktoria joku kehaisee, pelotkin ovat aivan omanlaisiaan. Sitä tuntuu olevan sellainen tarve raahata vaimo ja lapsi johonkin luolan perälle nuotion ääreen samalla kun itse seisoo luolan suulla nuijan kanssa ukkosmyrskyn pyyhkiessä kohti.
Nämä mielikuvat ovat myös tulleet uniini ja olenkin jälleen löytänyt itseni uusien maalaus ja veistos ideoiden parista sillä haluan perheen myötä muidenkin näkevän taas miltä siellä minun pääkopassa oikein näyttää, unissa olen kasvattanut kauhean parran ja valtaisat hiukset ja pikku Viktor köllöttelee rinnallani ympärilleen pälyillen mustilla silmillä pitkien hiusten alta, jännänä yksityiskohta pojalla on myös pitkät selkäkarvat ja kutsumme häntä unessa susipojaksi.
Eiköhän tästä maalaus synny.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti