Kotiprojekti
Ei ole mitään uutta taiteen, sodan ja rakkauden rintamalla tapahtunut joten voisin päivitellä jostain joka minulle jotain merkitsee eli kodistani.
Kesti pitkän tovin elämässä ennen kuin opin kotia arvostamaan ja onneksi muistikuvat sekä todistajat ovat jääneet vähäisiksi noista luukuista missä olen ilmeisesti nukkumassa ja syömässä käynyt.
Vasta muutaman kerran kodittomaksi jäätyäni aloin saamaan halua kehitellä noita elämäntaitojani mikä johtikin nykyiseen vuokramurjuun jossa olen majaa pitänyt viime vuodet ja vaikkakin kovin askeettinen oli tapani elää hoidin tunnollisesti kaikki asumiseen liittyvät asiat ja koin eheytyväni tämän myötä joillain alueilla.
Viime vuoden jälkeen on tullut elämääni rakkaus ja tämän myötä kauneuden nähtyäni olen ensikertaa elämässä halunnut itsekin saada jotain kaunista aikaan eikä valkoiset rapatut seinät myöskään riittäneet.
Yksin ollessa koti oli minulle vain turvapaikka ahdistavalta ja kiireiseltä maailmalta ilman turhia hienouksia, nyt kun ulkopuolisen pelko on kadonnut niin olen uskaltautunut verhot avaamaan ja päästämään valoa sisään joskin pidän niitä lähinnä rakosellaan.
Koti on minulle paikka missä voin pysähtyä hetkeksi arjen pyörteissä missä niin äkkiä katoaa taju siitä mitä kaikkea meillä on jo valmiiksi ja missä syntyy epäkiitollisuus sen myötä mitä kaikkea minulta puuttuu.
Täällä saan sekavan mieleni rauhoitettua ja muistettua joka päivä uudestaan mikä on minulle tärkeää ja mitä haluan ensinnä vaalia ilman pakkomielteiden sumua.
Ja koti on minulle vielä myös paikka jossa on vihdoin niin perkeleen hienot tapetit ettei ole toisia nähty mikä tuo mieleen että kuinka hienoa on ollut löytää nykyinen vaimoni jonka kauneuden ja rumuuden taju hipoo niin liki samaa taajuutta kuin omani, että nykyisen asunnon ehostamisen jatkosta ei voi seurata kuin hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti